tiistai 31. toukokuuta 2011

Hellepäivän hätävara

Bokseri on siitä mielenkiintoinen koirarotu että se ei pahemmin välitä kylmästä muttei myöskään siedä kuumaa. Bokseri on siis +15C asteen koirarotu, paitsi sängyssä peiton alla vallitseva lämpötila on aina optimi.

Hieman skeptisesti olen suhtautunut lemmikkien viilennystuotteisiin mutta viimekesäiset >33C asteen lämpötilat saivat huomaamaan että kotosuomessakin voi olla kuuma ja sittemmin on vielä autokin vaihtunut ilmastoimattomaan malliin. Helmille hankittiin siis Aqua Coolkeeper viilennyspanta ja koska mittari näytti +23C astetta päätin koeajaa vempeleen.


Panta on pehmeää kangasta ja siinä on tarrakiinnitys. Panta on ehkä harhaanjohtava nimitys koska tästä pannasta ei koiraa taluteta, kyseessä on siis pikemminkin kylmäkallekauluri. Kuivana soviteltaessa se on koiran kaulaan reilun kokoinen mutta turpoaa märkänä, joten niin sen kuuluukin olla. Kankaan sisällä on raemaisia pikkukuulia, tuovat tunnustelemalla mieleen pakkausten silica gel-pussukoiden rakeet.

Sadevesitynnyri toimittaa liotusastian virkaa.

Hei hei, sinne vaan...
Kaveri on varttitunnissa hieman pulskistunut.

Tiskausoperaation jälkeen naarasin vettävaluvan Coolkeeperin tynnyrin pohjalta (ei muuten kellu!) ja totesin että panta oli turvonnut noin sentin paksuiseksi. Rajusti pantaa ei raaski kiertää kuivaksi koska kangas oli aivan pinkeänä sisällön turvottua. Tyydyin pyyhkimään käsin isoimmat vedet pannan pinnasta koska ulkona oltiin. Jos tilanne vaatii että pannasta ei varmasti valu tippoja ympäristöön se kannattaa varmaan kuivata pinnasta pyyhkeellä.  Helppo käyttää ja helppo myöskin uskoa viilentävään vaikutukseen kun tuotetta käsissään pyörittelee. Nyt toivotaan kovia helteitä että päästään testaamaan vekotinta tositoimissa.


Siististi cool, kuten Pelle Miljoona tähän sanoisi.

Shoo!TAG ja turhuuksien markkinat

Ehdotukseni vuoden turhakkeeksi on jonkin aikaa markkinoilla pyörinyt Shoo!TAG-hyönteiskarkotuskortti. Tuote on muovilappu joka kiinnitetään avainrenkaalla lemmikkiin tai ihmiseen ja kaikki kesän ikävät lieveilmiöt katoavat käyttäjän vaikutuspiiristä kuin taikaiskulla. Kuka muistaa vielä Teemu Selänteen ja tasapainorannekkeen?

Shoo!TAG perustuu maahantuojan mukaan siihen, että roikkuva muovilappu muuttaa käyttäjänsä sähkömagneettista kenttää siten että hyönteiset eivät viihdy tai ainakaan pure. Vaikea uskoa eritoten kun teho ei perustu millekään järjellä tai tieteellisellä tavalla todennettavalle seikalle. Toisaalta paranihan Teemu Selänteenkin tasapaino, voima ja vitaalisuus kantamalla parin sentin arvoista muoviroskaa ranteessa. Lumevaikutuksella on valtava voima mutta jokaisen joka haluaa säästää rahaa tai vähentää kuluttamista kannattaa miettiä kaksi kertaa näitä muovisia ihmeitä kohdatessaan.

Ilmainen ja kiistatta tehokkain tapa välttyä punkeilta on pitää lemmikki monipuolisella ruokavaliolla hyvässä kunnossa ja vastustuskykyisenä ja tukea kevään korvilla luontaista tuholaistorjuntaa vaikkapa valkosipulilla. Punkkialueilla oleiltaessa kun lemmikin iho täytyy syynätä kamman kanssa läpi joka tapauksessa.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Uuden pennun tarvikeopas

Uuden pennun hankkijaa kohtaa eläinkauppojen hyllyjen välissä melkoinen runsaudenpula. Tuotteita on tuhatmäärin koiranrattaista sähköhammasharjoihin. Kaikki uusi tuntuu kiinnostavalta mutta mikä on oikeasti tarpeellista heti pennun saapuessa?




Pentua noutaessa on hyvä olla mukana kaulapanta ja talutin, vaikkei tuore perheenjäsen varmasti aikuisen koiran lailla taluttimessa kävelekään. Kaulapannan sijaan voi pikkupennulla hyvin käyttää myös valjaita. Kaulapannan ja valjaiden väliltä valitseminen on puhtaasti makuasia ja on ihan järkevää totuttaa pentu pienestä molempiin.

Hyvä kaulapanta on kuristamaton ja keveä jossa ei ole turhia häiritseviä osia. Pannassa on hyvä olla säätövaraa, sillä varsinkin isojen rotujen pennuilla pantaa saa säätää suuremmaksi viikottain. Pennun valjaiksi sopivimmat ovat ns. Y-valjaat joissa kulkee hihna etujalkojen välissä ja säätövaraa löytyy sekä kaulanympäriltä että vyötäröltä. Paras talutin on vähintään 180 cm mittainen tavallinen hihna jonka taluttajan päässä voi olla tavallinen käsikahva tai sitten toinen lukko, jolloin taluttimen pituutta voi säätää tilanteen mukaan. Hihna voi olla materiaaliltaan nylonia tai nahkaa, mutta on hyvä tietää että nahka maistuu pennun suussa hyvältä ja saattaa innostaa koiraa puremaan talutinta. Flexiksi kutsuttu kelatalutin ei sensijaan pennun taluttamiseen sovi. Pennulle kannattaa hankkia useamman metrin mittainen pitkä talutin eli liina, jonka avulla tutkimusretket ja luoksetuloharjoitukset sujuvat turvallisesti kaupunkioloissakin.


Koiranpentu haetaan usein matkan taka,a joten heti alussa on tarvetta kuljettaa pentua autossa tai junassa. Lyhyellä matkalla pentu kulkee levollisimmin rauhallisen aikuisen sylissä, mutta myös jonkinlaiselle kuljetusboksille tai häkille voi olla tarvetta. Muovinen kuljetusboksi on hyvä vaihtoehto pennulle ja sama kuljetuspaikka käy pienelle rodulle aikuisenakin. Muoviboksi on helppo pitää puhtaana, se ei rämise ja se tarjoaa mukavasti näkösuojaa pennulle uteliailta katseilta. Turvavyöt ja muu kiinni sitominen ei pienelle pennulle sovi vaan pentu saattaa ympäri pyöriessään satuttaa itseään.

Kotona koiralla on hyvä olla valmiiksi mietitty oma lepopaikka joka voi olla iso häkki tai peti. Koiranpennun häkkikoulutus tapahtuu kuin itsestään kun huonetilassa on aina mukavaksi lepopaikaksi sijattu reilun kokoinen häkki jonka ovi on aina auki. Näin pentu oppii kuin itsestään että häkki on turvallinen soppi jossa on hyvä ottaa nokoset, eikä koira myöhemmin hätkähdä jos se suljetaan häkkiin esimerkiksi matkustaessa, näyttelyssä tai eläinlääkärillä. Häkin pohjalle voi laittaa pehmikettä mielin määrin ja erilaisia pehmopetejä, alustoja, pyyhkeitä ja tyynyjä löytyy niin lemmikkitarvikeliikkeistä kuin usein omasta liinavaatekaapistakin. Pedin voi valita oman maun mukaan mutta tietenkin pennun pedissä hyviä ominaisuuksia ovat kestävä pintamateriaali ja vesipesun mahdollisuus.

D.A.P.-feromonihaihdutin on pistorasiaan kiinnitettävä laite, joka helpottaa pennun sopeutumista uuteen kotiin. Laite haihduttaa huoneilmaan vastaavaa feromonia jota erittyy luontaisesti mm. emän nisien välistä. Feromoni tyynnyttää ja rauhoittaa pentua, sen on helpompi nukkua yönsä ilman sisarusparven ja emän tuomaa turvaa ja rauhallinen mieliala auttaa sopeutumaan kaikkiin uusiin asioihin. D.A.P.pia on saatavilla myös pantaversiona ja jotkut kasvattajat luovuttavatkin pennut valmiiksi D.A.P.-panta kaulassa. D.A.P. on hyväksi todettu ja suositeltava tuote josta ei ole ainakaan mitään haittaa, eikä vara venettä kaada, kuten vanha viisaus sanoo.

Pennulle on hyvä miettiä vakituinen ruokailupaikka jossa on sen ruoka- ja juomakuppi. Säännölliset ruokinta-ajat ja rutiinit nopeuttavat pennun oppimista talon tavoille. Ruoka- ja juomakuppi voi olla käytännössä mikä tahansa astia. Mitä isompi juomakuppi on sitä pidempään vesi säilyy raikkaana. Joillakin pennuilla on tapana leikkiä juoma-astian kanssa ja etenkin muoviset juomakipot tuntuvat ajautuvan tulilinjalle. Silloin raskas keraaminen astia on paras vaihtoehto.

Pennulla tulee olla valmiina ruokaa, jonka on hyvä olla ainakin kodinvaihdon ensipäivinä samaa mitä se on tottunut syömään kasvattajan luona. Moni kasvattaja antaa hieman tuttua ruokaa pennun mukaan. Terveellisin ja turvallisin tapa ruokkia koiranpentua on monipuolinen raakaravinto eli pääasiassa käsittelemätön raaka liha ja luut. Raakaruokintaan pentu siirretään turvallisimmin kertaheitolla, sillä raakaruoka ja kuivamuona joutuvat ruuansulatuksen aikana törmäyskurssille ja ongelmia voi aiheutua. Raakaruokinnan sivutuotteena pentu saa kuin itsestään paljon sallittua pureskeltavaa luiden muodossa. Pennulla kannattaa aina olla saatavilla sallittua ja riittävän houkuttelevaa purtavaa, jolloin kielletyt tavarat jäävät rauhaan automaattisesti. Tällaisiksi ajanvieteluiksi sopivat hyvin esimerkiksi isot ydinluut.

Koirille on tarjolla valtava valikoima erilaisia leluja ja aktivointia. Isot aidot luut ovat kiistatta paras lelu sillä niiden pariin pentu on helppo jättää aktivoimaan itseään, ne pitävät huolta hampaista ja ovat vieläpä terveellistä ravintoa. Hyviä leluja ovat myös erilaiset luonnonkumista valmistetut aktivointilelut kuten Kongit, köydet ja fleeceletit. Tarjolla on valtavasti teollisia puruluita sekä erilaisia "hampaanhoitoleluksi" tarkoitettuja muovinpaloja. Kun asiaa hetken miettii niin ymmärtää että koiranpentu saisi olla melkoinen fakiiri jotta se ymmärtäisi mikä muovinpala on pureskeltavaksi tarkoitettu ja mikä on vaikkapa television kaukosäädin. Kun koiran lelut ovat luonnonmateriaaleista valmistettuja ja kodin irtaimistosta erottuvia, on pennun puremistarmo helpompi kohdentaa sallittuihin asioihin.

torstai 19. toukokuuta 2011

Mikä meihin fiksuihin suomalaisiin menee kun kyse on eläintenhoidosta

Tämä blogi on perustettu rikkomaan lemmikinpitoon ja -hoitoon liittyviä myyttejä ja uskomuksia. Tämä blogi on täynnä mielipidekirjoituksia, se ärsyttää, suututtaa, ihastuttaa ja herättää uusia ajatuksia. Näin ainakin on tarkoitus.

Lemmikkien, eläintarvikkeiden ja -ruokien myynti sekä eläinlääkintä- ja muut oheispalvelut ovat maailmanlaajuisesti miljardien bisnestä josta moni ottaa mielellään oman siivunsa. Rehuvalmistajat ovat saaneet lemmikinomistajat uskomaan että kolme vuotta huoneenlämmössä säilyvä koiranmakkara on "parasta koirallesi". Koiran tapakoulutukseen perehdyttäessä yhdeltä suunnalta saa ohjeen että ihmisen tulee ottaa laumanjohtajuus huutamalla ja tempomalla koiraa kuristuspannasta, toisaalta neuvotaan että lahkeenhelmassa naskalihampaillaan roikkuvaa koiraa ei saa kieltääkään.

Ei ole ihme että maalaisjärjen käyttö eläintenpidossa on taaksejäänyttä elämää ja tuore lemmikinomistaja on täynnä epävarmuutta monenkirjavien ohjeiden ja ehdottomien totuuksien ristitulessa. Eläinkaupan myyjät kohtaavat päivittäin kysymyksiä siitä mikä vitamiinivalmiste olisi koiralle hyvä joka on syönyt pari vuotta pelkkää kortisonia ja riisiä tai minkälainen vedonestopanta luovutusikäiselle koiralle kannattaa hankkia. Puurot ja vellit ovat sekaisin.

Yhtä ainoaa totuutta tuskin on ja tämä blogi edustaa  yhdenlaista mielipidettä. Jokainen omistaja on itse vastuussa omasta lemmikistään; viimekädessä vastuuta ei ota eläinlääkäri, kasvattaja, kouluttaja, koiratarhakaveri tai nimetön nettikirjoittajakaan vaikka jokainen neuvoo mielellään ja tietää mielestään parhaiten. Siksi tämän blogin tärkein tarkoitus on saada ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan, lemmikkiemme parhaaksi.